Mahdollisuus kommentointiin – pitääkö avata tilaa keskustelulle?

En ole lisännyt kommentointiosiota tähän blogiin, mutta olen kyllä miettinyt sitä. Blogeissa yksi merkittävä ulottuvuus on mahdollisuus keskustella ja esittää omia huomioita. Silloin, kun blogi käsittelee LGBTIQA+ -aiheita, ei kommenttiosion avaaminen ole mitenkään helppo tai kevyt juttu. Jos et tiedä mihin viittaan, niin käy katsomassa mikä tahansa vähemmistöaiheita käsittelevä uutinen tai postaus, jonka alle on mahdollista kommentoida. Kommenttikentät pursuavat vihaa marginalisoituja ihmisryhmiä kohtaan. Haluanko sitä tänne. En todellakaan.

Omakuva Tinksu Wessman

Entä moderointi? Kommenttiosiota harkitessani, en koskaan edes ajatellut moderoimatonta kommentointimahdollisuutta. Moderointi tarkoittaa kuitenkin sitä, että jonkun (minun) pitää kahlata se mahdollinen vihan kyllästämä suo läpi ja lukea jokainen kommentti. Voin ottaa tämän tehtäväkseni, mutta lisääkö se kohtuuttomasti kokemaani vähemmistöstressiä. Kyllä. Aivan ehdottomasti lisää.

Olen hiljalleen päätymässä ratkaisuun, jossa voin tiettyihin kirjoituksiin lisätä mahdollisuuden kommentoida. Toisaalta pitää myös muistaa, että niitä ajatuksia voi lähettää Kysymyksiä? -lomakkeen kautta helposti suoraan minulle. Sen lisäksi keskustelua aiheista voi jatkaa kukin omassa somessaan tai tulla minun julkisiin someihini kertomaan ajatuksiaan. Älkää nyt kuitenkaan ottako tätä vapaana kutsuna. Kaikessa kommentoinnissa kultainen sääntö on se, että pysähtyy hetkeksi miettimään onko tämä juuri minun paikkani sanoa mielipiteeni ja tuoko tämä näkökulmani jotain lisäarvoa keskusteluun. Harjoitan tätä itse usein ja miltei yhtä usein totean, ettei mielipiteeni ole juuri mitään muuta kuin yksittäinen mielipide, joka ei kehitä keskustelua mihinkään suuntaan.

On nimittäin olemassa ero keskustelun ja kommentointiharrastuksen välillä. Tämä jako on tehty ihan vain tätä kirjoitusta varten. Kyse on siis siitä, että osalle ihmisistä internetissä tapahtuva kommentointi (usein ilkeään ja ikävään sävyyn) on eräänlainen harrastus. Nämä ihmiset täyttävät kommenttipalstat vihaisella jankkauksella. Keskustelu useimmiten pyrkii esittämään jonkin argumentin tai ajatuksen, joka on kummunnut luetusta tekstistä tai uutisesta. Keskustelussa ei lähtökohtaisesti pyritä loukkaamaan.

Näin vähemmistöihin kuuluvana ihmisenä minulla on oikeus vetää rajat. Tämä blogi ei koskaan tule olemaan vihapuhetemmellyksen areena. Minulla on vastuu myös lukijoistani. Heidän ei tarvitse täällä altistua rasismille, väärinsukupuolittamiselle, trans- ja homofobialle, ableisimille tai muulle syrjivälle puheelle. Minun kanssani saa olla eri mieltä, mutta ei sellaisista asioista, jotka koskevat ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta tai onko ihmisillä oikeus olla omia itsejään.

Tässä postauksessa on mahdollisuus kommentoinnille. Nyt on kaikki vapaus todistaa, että pelkoni ovat vääriä.