Malin ja Hilja vihittiin 14.8.2021 hämärtyvässä elokuun illassa. Malin ja Hilja valitsivat siviilivihkimisen juhlapaikalla. Kun he olivat valinneet päivän ja sopineet juhlapaikan, ottivat he yhteyttä maistraattiin. He toivoivat kaksikielistä vihkimistä (suomi ja ruotsi), koska oli tärkeää, että molempien äidinkieli näkyisi ja kuuluisi sekä vihkitilaisuudessa että hääjuhlassa. Tämä aiheutti pieniä haasteita, sillä maistraatista kerrottiin kyseisen päivän olevan todella suosittu. Täysin kaksikielinen vihkijä oli vapaana vain kello 12:00 tai kello 19:00. Jos heille olisi riittänyt vihkijä, joka kykenee lukemaan kaavan ruotsiksi paperista, aikoja olisi ollut enemmän.

Samalla tavalla kuin kirkollisen vihkimisen valitseville pareille myös siviilivihkimisen valitseville pareille se on monesti ainoa tai se oikeimmalta tuntuva vaihtoehto. Siviilivihkimisten määrä kasvaa vuosittain suhteessa kirkolliseen vihkimiseen, mikä puolestaan kertoo siitä, että perinteisiksi mielletyt vihkimisen mallit alkavat hiljalleen murtua. Kaikille kirkko ja pappi ei ole missään nimessä “tietenkin” -vaihtoehto, jos on vaihtoehto ollenkaan.

Maria ja Siiri vihittiin 14.9.2019 Suomenlinnan kirkossa. Matka tähän tärkeään hetkeen ei kuitenkaan ollut helppo. Heille oli alusta asti selvää, että he haluavat kirkollisen vihkimisen. Keskustelin Marian kanssa erään Helsinkiläisen hotellin aulassa ja hän kertoi minulle heidän vihkitarinansa kirkollisesta vihkimisestä samansukupuolisena parina. Tämäkin tarina on kertomus ilosta ja onnesta, mutta myös surusta ja huolesta.

Susanna ja Tetti menivät naimisiin 10.8.2019 eli vain noin kaksi vuotta tasa-arvoisen avioliittolain voimaan tulemisen jälkeen. Heidät vihittiin Hirvensalon Taidekappelissa. Ennen kuin he astelivat papin eteen sanomaan toisilleen tahdon, ehtivät he tuntea pelkoa siitä, etteivät saisikaan ketään vihkimään tai löytäisi heille avoinna olevaa tilaa. Vaikka tilanne on tänään, kolmisen vuotta vihkipäivän jälkeen, jo paljon parempi sekä vihkijöiden että tilojen suhteen, ei se siltikään ole helppo.

Osa samansukupuolisista pareista haluaa kirkollisen vihkimisen tai avioliiton siunaamiseen. Vaikka teknisesti prosessi kirkollisen vihkimisen toteutumiseksi on samankaltainen eri- ja samansukupuolisilla pareilla, on se samansukupuolisten kohdalla merkittävissä kohdin erilainen. Kyse ei ole siitä, että itse prosessin askelmerkit olisivat erilaiset vaan siitä, että samansukupuoliset parit eivät voi olla varmoja siitä, että vihkiminen onnistuu omassa kotiseurakunnassa tai, että he edes löytävät sopivan papin saatikka tilat omaan vihkimiseensä.

Olen kirjoittanut paljon siitä, että hääperinteissä ei ole tilaa queer-pareille. Olen puhunut cisheteronormatiivisuudesta ja perinteiden patriarkaalisuudesta. Lienee aika mennä hieman syvemmälle tässä asiassa. Perinteisiin, näin kulttuurientutkijankin näkökulmasta, liittyy paljon voimakkaita tunteita. Niiden kyseenalaistaminen saa aikaan vastareaktion, mutta niihin mukautuminen saa myös aikaan vastareaktion. Miksi näin on? Tyhjentävää vastausta ei blogissa ole mahdollista antaa, mutta jonkinlaisen pintaraapaisun voi tehdä.

Mistä tiedän, että tämä henkilö tai palvelu on minulle turvallinen? Tämä on kysymys, jota LGBTIQA+ -ryhmiin kuuluvat ihmiset kysyvät itseltään ennen jokaista kohtaamista. Tämä kysymys kumpuaa vähemmistöstressistä ja jatkuvista syrjinnän kokemuksista.

Olen useaan otteeseen kirjoittanut, että koko hääskene on cisheteronormatiivinen. Oletus siitä, että vihkipari on cis (kokee syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen) ja hetero (vihkipari on eri sukupuolta, yleisimmin nainen ja mies) määrittelee todella vahvasti kaikkea häihin ja hääjuhlaan liittyvää vuorovaikutusta, palveluntarjontaa ja kielenkäyttöä.

Tasa-arvoisen avioliittolain voimaan tulemisen jälkeen yhä useampi samansukupuolinen ja queer-pari avioituu ja järjestää hääjuhlat. He tekevät sen samalla tavalla kuin cisheterohääparit. He valitsevat maistraatin ja kirkkovihkimisen välillä ja pohtivat pitääkö suuret juhlat vai mennäänkö vain kahdestaan syömään jonnekin. Valitsevat he miten tahansa, pitää heidän silti ottaa selvää siitä miten vihille pääsee ja miten juhlistaa vihkipäivää. Valtaosa tarjolla olevasta informaatiosta on suoraan kirjoitettu sillä oletuksella, että naimisiin menevä pari on cisnainen ja cismies. Jos hääpari ei asetu tähän rajaukseen, on tieto – se vähäinen tieto, jota on – hajallaan pitkin internettiä.

Todella usein kuulee, että LGBTIQA+ -sanasto on hirveän vaikeaa ja monimutkaista. On ihan totta, että käsitteet ja niiden määrittelyt muuttuvat ja kehittyvät, mutta niin muuttuu ja kehittyy myös arjessa käyttämämme kieli.