Häämekko, hääpuku – Mitä pukea päälle omiin häihin?

Yhteistyö: Heili Bridal (puvuista saatu alennus)

Hääjuhlaan pukeutuminen on ihan varmasti kaikille juhlapareille pohdinnan aihe. Hääpukeutumiseen liittyy valtavasti perinteitä, sääntöjä ja kaikenlaisia mielipiteitä siitä, millainen hääpukeutuminen on suotavaa. Pukeutuminen on vahvasti sukupuolitettua ja äärimmäisen binääristä. On morsiamen mekko ja sulhasen puku – molemmilla tietenkin soveliaat värit ja mallit. Siinä missä sulhaset valitsevat suhteellisen rajatusta pukutyyppivalikoimasta, morsiamet hukutetaan lukemattomiin mekkomalleihin ja loputtomalta tuntuviin asustevaihtoehtoihin. Mitä sitten, jos mikään tästä ei tunnu omalta? Mitä sitten, jos sukupuolirakenteiden performoiminen vaatevalinnoilla lähinnä ahdistaa?

Kuva: Minna Kaitajärvi

Mitään yleispätevää ohjetta minulla ei ole antaa, mutta voin kertoa millaisiin ratkaisuihin me olemme päätyneet. Valmiina ostettavien hääpukujen valikoima on meille molemmille pääsääntöisesti soveltumaton. Emme halua pukeutua mihinkään sellaiseen, jota myydään lähtökohtaisesti sukupuoli edellä.

Valkoinen ei ole meidän kummankaan väri, emmekä halua vahvistaa mitään sellaista ajatusta, jossa “morsian” pukeutuu viattomuuden väriin. Puvut eivät myöskään tule kysymykseen – eivät varsinkaan tilanteessa, jossa toisella olisi päällä mekko ja toisella puku. Sehän vain vahvistaisi ihan hirveän kulunutta ajatusta siitä, että queer-suhteessa toinen on aina jollain asteella “se, jolla on housut jalassa” ja toinen sitten se “vaimo”. Tiedättekö, kun kaikki suhteet eivät toisinna heteronormatiivista dynamiikkaa.

Meille oli hyvin alusta asti selvää, että teettäisimme itsellemme sopivat juhlavaatteet häihimme. Onneksi tunnemme Heili Bridalin lahjakkaat tekijät, jotka ilmoittivat heti hääilmoituksen tultua, että tekevät meille puvut osittain häälahjana, jos niin haluamme. Valkoinen oli ehdottomasti poissa laskuista ja itse asiassa musta on ainoa väri, johon muutenkaan pukeudumme. Kyselimme olisiko Heili Bridalilla kiinnostusta toteuttaa mustat hääpuvut. Frans ja Iida innostuivat – värimuutos valkoisesta mustaan on ehdottomasti vaihtelua heidän työssään. Frans ja Iida ovat tulossa häihimme myös vieraiksi, joten he pääsevät näkemään työnsä jäljet niin sanotusti “in action”. Luulen tämänkin olevan heille ilahduttava asia.

Meillä oli tekijät ja väri, mutta sen jälkeen piti päättää millaiset puvut haluamme. Tämä osoittautui hyvin haastavaksi. Sonjalla oli suhteellisen selkeä visio ja minä pyörin täyden epätietoisuuden vallassa. Ensimmäisessä palaverissa kävimme läpi Sonjan toiveita ja yritimme porukalla kartoittaa mitä minä haluan. Seuraavassa palaverissa katsoimme läpi referenssikuvia ja ensimmäisiä mallipiirroksia. Kolmannessa palaverissa saimme nähtäväksi hiotut mallipiirrokset ja nyt olemme menossa huhtikuun alussa virallisesti mitattaviksi. Prosessi pukujen suhteen on ollut tosi hyvä. Olemme saaneet rauhassa miettiä toiveitamme ja Frans ja Iida ovat auttaneet meitä koko matkan ajan.

Sonja haluaa ehdottomasti kaksiosaisen puvun, jota hän voi käyttää myös muulloin. Hänen hääpukunsa koostuu body-osasta ja hameesta. Luvassa on liukuvärjäystä, mustaa tylliä ja dramaattista orgaanista pitsiä. Pukuun tulee myös musta huntu – ihan vaan koska voi. Yksi keskeinen kriteeri puvun suhteen on ollut se, että se päällä on mukava olla ja se ei rajoita liikettä. Puvun siis pitää olla näyttävä ja mukava samaan aikaan. Tämä on juhlapukeutumisessa ilmeinen haaste, mutta Frans ja Iida osaavat tehdä juuri tällaisia pukuja. Suuret linjat puvun suhteen ovat siis selvillä ja yksityiskohtia hiotaan vielä.

Minä en oikein osaa enää pukeutua mekkoihin. Ne tuntuvat vähän väärältä päällä. Rakastan kuitenkin dramaattisia vaatteita, laahuksia ja power-pukeutumista. Suunnitteluprosessin aikana itsellenikin selvisi se, että haluan ehdottomasti välttää kangashävikkiä ja käyttää mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Minulle tehdään laahuksellinen, räätälöity takki, jonka alle voin oman fiiliksen mukaan pukea housut, shortsit, hameen – mitä vaan. Takin pohjana käytetään second hand-puvuntakkia tai bleiseriä, johon laahus kiinnitetään. Takki on vyötärölle asti kiinni ja edestä täysin auki, eli laahus on tosiaan vain takana. Laahustakkini koristellaan Sonjan puvun ylijäämämateriaaleilla ja kaikella sellaisella pienellä, mitä Heili Bridalin laatikoista mahtaa löytyä. Tämä ilahduttaa itseäni todella paljon. Laahustakki antaa minulle myös mahdollisuuden muokata hääpukeutumistani oman fiiliksen mukaan. Ajattelin asun muiden elementtien löytyvän vaatekaapistani tai korkeintaan kirppikseltä.

Pukumme tulevat olemaan ns. statement piece -vaatteita. Olemme myös luvanneet antaa ne Heili Bridalille lainaan näytöksiin, jos sellaisia tulee. Tiedämme, että ratkaisumme ovat aika poikkeuksellisia, mutta emme mekään ihan kaikkein normatiivisimpia ole, vaikka olemmekin normatiivisesti naimisissa. Olemme löytäneet itsellemme sopivan tavan pukeutua hääjuhlaan, mutta se ei olisi ollut välttämättä mahdollista ilman kontaktia ammattilaisiin ja resursseja teettää puvut. Oikeasti naimisiin voi mennä vaikka farkut jalassa – se ei kuulu kenellekään. Soisin kaikkien unohtavan kaikenlaiset “säännöt” ja tekevän niin kuin itselle tuntuu hyvältä.

Vaatteilla ei ole sukupuolta, mutta vaatteita sukupuolitetaan ja niillä sukupuolitetaan. Toivoisin vaatteisiin liittyvien normien purkautuvan itsestään, mutta niin ei varmaan käy ilman aktiivista työtä. Mekko miehellä on edelleen radikaalia ja pukuun pukeutuva nainen on väistämättä lesbo (sarkasmi). Me tiedostamme nämä rajoittavat rakenteet ja haluaisimme toimia niitä vastaan. Samaan aikaan haluamme myös pukeutua siten, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Tuntuu aikamoiselta ristiaallokossa seilaamiselta löytää se itselle sopiva tapa pukeutua omaan hääjuhlaan.

Me emme voi estää vaatteidemme perusteella tehtävää väärinsukupuolittamista tai oikaista suhdedynamiikkaan liittyviä oletuksia. Queerinä parina joudumme todella yllättävissäkin tilanteissa miettimään representaatiota, normatiivisuutta ja suhdettamme oletuksiin. Tämäkin on yksi vähemmistöstressin lähde. Hääpukeutuminen mielletään muutenkin stressiä aiheuttavaksi asiaksi, mutta meille se tulee lisäkierteellä: Mitä rakenteita vahvistat pukeutumalla näin? Samaan aikaan ajattelen, että mitä väliä, pukeudun juuri niin kuin haluan. Tämä on vallitsevien rakenteiden musertavuutta. Vaikka päätän olla välittämättä, joudun silti välittämään. Vaatteet eivät ole vain vaatteita.

Ihaninta tässä kaiken yhteiskunnallisen normatiivisuuden aiheuttaman hääpukustressin keskellä on kuitenkin se, että olemme molemmat pitäneet kiinni meille tärkeistä asioista. Haluamme mukavuutta. Haluamme TASKUJA. Haluamme dramaattisuutta. Haluamme näyttää itseltämme juuri sellaisilla tavoilla, jotka saavat meidät tuntemaan olomme hyväksi.