Turvallisemman tilan ohjeet häihin? Miksi ihmeessä?
Hiljattain Ylellä julkaistiin Javiera Marchant Aedon haastattelu. Hän on yhdenvertaisuuskouluttaja ja kouluttaa muun muassa turvallisemman tilan periaatteista. Juttu päätyi eräänkin nimeltämainitsemattoman “kolumnistin” hampaisiin ja yhtäkkiä kommenttiosiot ja keskustelupalstat täyttyivät “eikö mitään saa enää sanoa/tehdä” -ulinasta.
Olen osallistunut useisiin tapahtumiin, joissa on noudatettu turvallisemman tilan periaatteita. Olen järkännyt tapahtumia, joissa on noudatettu turvallisemman tilan periaatteita. Hitto, meillä on omassa valokuvaamossammekin turvallisemman tilan periaatteet, jotka pääsee lukemaan vaikka minun nettisivujeni kautta: Turvallisemman tilan periaatteet.
Yllättäen yhdessäkään näistä edellä mainituista paikoista en ole kokenut olevani vaiennettu tai, että nämä periaatteet olisivat jotenkin estäneet olemistani ja tekemistäni. Periaatteet on annettu etukäteen tiedoksi osallistujille ja ne on kerrattu vielä tapahtuman alussa. Aika yksinkertaista ja kätevää. Kaikille osallistujille kerrotaan mitkä pelisäännöt tapahtumassa on.
Kuva: Minna Kaitajärvi
Parhaimmillaan turvallisemman tilan periaatteet ohjaavat jokaista osallistujaa pohtimaan etukäteen vuorovaikutusta ja sitä, miten ottaa muut ihmiset huomioon tilaisuudessa. Tämän lisäksi ne auttavat hahmottamaan ne asiat, jotka tekevät tilasta turvallisen itselle. Omien ja toisten rajojen pohtiminen ei ole lainkaan huono tapa ja siitä on aika lyhyt askel näiden rajojen kunnioittamiseen.
“Nämähän ovat ihan peruskäyttäytymissääntöjä! Mitä näitä nyt tälleen keinotekoisesti ruvetaan listaksi kirjaamaan?” Sosiaalisen vuorovaikutuksen säännöt eivät ole mikään kaikille sama asia tai jokin monoliitti, jonka olemassa oloa ei voi olla huomaamatta ja huomioonottamatta. Itseasiassa monelle käytössäännöt ovat hyvin liukuvia, epämääräisiä ja vahvasti subjektiivisia. Ne ovat usein myös konteksti- eli tilannesidonnaisia. Koska käytössääntöihin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyy epämääräisyyttä ja vahvoja oletuksia, ei ole lainkaan huonompi idea kirjata yhteiset pelisäännöt, joihin ihmiset voivat tukeutua.
Häät, jos mitkään juhlat, ovat tunnetusti draamaherkkä tilaisuus. Häihin itseensä liittyy niin paljon paineita siitä millaiset niiden “pitää” olla ja helposti hääjärjestelyjen aikana ilmenneet erimielisyydet purkautuvat itse juhlassa. Pahimmassa tapauksessa juhlavieraiden joukossa saattaa olla henkilöitä, joiden tiedetään käyttäytyvän asiattomasti. Ikuisuuden vanhat sukuriidat kärjistyvät, homofobinen setä laukoo asiattomuuksia tai rasistisia vitsejä kerrotaan baaritiskillä. Mikään näistä ei ole merkki hyvistä häistä vaan turvattomista tilanteista, jotka pilaavat juhlan siihen osallistuvilta.
Joskus on hyvä olla todella selkeä. Kun turvallisemman tilan periaatteissa lukee, ettei juhlassa sallita homo-, trans-, bi- tai afobiaa, rasismia, ableismia tai muuta syrjivää puhetta, niin kaikille on selvää, etteivät tällaiset puheet ole hääparille ok. Jos joku laukoo mauttomia homovitsejä, voi hänelle sanoa, että tässä tilassa tuollainen puhe ei ole sallittua. Jos se yksi sukulainen suuttuu saadessaan turvallisemman tilan periaatteet etukäteen tutustuttavaksi ja peruu tulonsa, on hääpari suhteellisen varmasti “väistänyt luodin”.
Monelle konservatiivisemmin ajattelevalle tällaiset ohjeet ovat punainen vaate. Tavallaan näen miksi. Vastareaktio syntyy ajatuksesta, että ohjeilla on tarkoitus kontrolloida ihmisten puhetta ja tekoja. Tämä on monen öyhöttäjän lempiaihe. “Mitään ei saa enää sanoa!!!” Kontrollointi on sekä totta että epätotta. Totta siinä mielessä, että kaikenlaisten ohjeiden tarkoituksena on muokata ihmisten käytöstä. Epätotta siinä mielessä, että nämä ohjeet eivät rajoita mitään maagista sananvapautta tai itseilmaisunvapautta. Se mitä ne pyrkivät estämään, on Suomen laissakin kiellettyä.
“Tällaista se on, feministit järjestää juhlia! Ei ole kivaa – on vain tiukkapipoisia ohjeita ja epäluottamusta ihmisten kykyyn toimia keskenään!!!!”
Lainaan nyt Javiera Marchant Aedoa Ylen haastattelusta:
– Turvallisempi tila tarkoittaa sitä, että tapahtumat ja yhteisöt haluavat osaltaan varmistaa, niin pitkälle kuin se on mahdollista, että heidän tiloissaan kunnioitetaan ihmisten itsemääräämisoikeutta, oikeutta fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen sekä syrjimättömyyteen. (Lähde blogin lopussa)
Kyse on kunnioituksesta, sensitiivisyydestä ja inklusiivisuudesta. Se, että puheissasi ja toiminnassasi kunnioitat muita ihmisiä ja olet olematta kusipää ei ole itse asiassa mikään kohtuuton vaatimus. Turvallisemman tilan periaatteet luovat tilan yhdenvertaiselle kommunikaatiolle ja itse asiassa mahdollistavat sen. Marchant Aedo jatkaa:
– Se mitä haluat itse, salli se myös muille. Turvallisemman tilan periaatteet haluaa edistää sitä, että ihmiset kohtaavat toisensa yksilöinä. Nämä periaatteet mahdollistaa sen, että pystytään muodostamaan yhteyksiä. Me ihmiset kaipaamme sitä, yhteyttä toisiin ihmisiin. (Lähde blogin lopussa)
Turvallisemman tilan periaatteet eivät siis estä mitään. Ne voivat tuntua liiottelulta häiden yhteydessä, mutta pyydän nyt jokaista tämän lukijaa pysähtymään hetkeksi ja miettimään kaikkia niitä häitä, joihin on osallistunut. Onko mikään näistä häistä mennyt niin, ettei olisi tullut jotain konfliktia? Oliko paikalla henkilöitä joiden puheet tukivat syrjiviä rakenteita? Olisiko tällaisista ohjeista ollut apua? Voin aika suurella todennäköisyydellä todeta, että monessa tilanteessa tällaiset ohjeet olisivat olleet ihan hyväksi.
Turvallisemman tilan ohjeet eivät periaatteessa eroa kaikkien hääapaikkoina käytettyjen tilojen säännöistä, joihin häitään juhliva pari sitoutuu vuokratessaan tilan juhliaan varten. Ne säännöt suojaavat tilaa ja sen käyttöä. Turvallisemman tilan periaatteet suojaavat ihmisiä. Miksi olemme valmiimpia hyväksymään omaisuuden suojaamiseen tarkoitettuja sääntöjä kuin ihmisten suojaamiseen? Tätä voi pohtia vähän enemmänkin.
Tätä blogikirjoitusta seuraa toinen kirjoitus, jossa esittelen meidän häidemme turvallisemman tilan periaatteet ja kerron niistä hieman tarkemmin.
– Tinksu Wessman