Häistä on vielä paljon kirjoittamatta, mutta nyt en malta olla tekemättä yhtä häämatkapostausta tähän väliin, koska Anni Porrasmäen ottamat häämatkapotretit tulivat meille eilen. Tiesimme aivan häämatkan suunnittelun alussa, että tulemme viettämään useamman päivän Berliinissä. Tunsimme Annin ennestään ja olimme kertaalleen olleet jo menossa hänen kuvattavakseen, mutta matka peruuntui. Se harmitti silloin aikoinaan todella paljon, mutta onneksi Berliini ja Anni olivat valmiita meille lokakuussa.

Hääjuhlaan liittyy monia jännityksiä ja stressinaiheita. Niistä monelle isoin tuntuu olevan hääpuku. Olen aikaisemmin kirjoittanut hääpuvuista ja meidän ideoistamme. Meidän hääpukumatkamme on ollut hieman erilainen kuin valtaosalla ihmisistä. Heili Bridalin frans ja Ipu ovat rakkaita ystäviämme. He osallistuivat häihimme ensisijaisesti vieraina – toki he myös huolehtivat puvuista ja tekivät viime hetken muutoksia.

Kohta mennään. Voin ihan rehellisesti todeta, että emme juurikaan ole jännittäneet häitä tämän puolentoista vuoden suunnittelurupeaman aikana, mutta nyt viimeisen parin viikon aikana on jännitys astunut osaksi arkea todella vahvasti. Se tulee ja menee vähän niin kuin aallot – välillä on rauhallista ja hetken päästä se pyyhkii kaiken rauhan mennessään. Älkää ymmärtäkö väärin. Tämä jännitys ei ole negatiivista tai ahdistavaa vaan ennemmin sellaista positiivista kihinää, jossa on ripaus kauhua mukana. Tämä postaus sisältää vinkkilistan hääjuhliaan ulkomaille suunnitteleville.

Hääjuhlaan pukeutuminen on ihan varmasti kaikille juhlapareille pohdinnan aihe. Hääpukeutumiseen liittyy valtavasti perinteitä, sääntöjä ja kaikenlaisia mielipiteitä siitä, millainen hääpukeutuminen on suotavaa. Pukeutuminen on vahvasti sukupuolitettua ja äärimmäisen binääristä. On morsiamen mekko ja sulhasen puku – molemmilla tietenkin soveliaat värit ja mallit. Siinä missä sulhaset valitsevat suhteellisen rajatusta pukutyyppivalikoimasta, morsiamet hukutetaan lukemattomiin mekkomalleihin ja loputtomalta tuntuviin asustevaihtoehtoihin. Mitä sitten, jos mikään tästä ei tunnu omalta? Mitä sitten, jos sukupuolirakenteiden performoiminen vaatevalinnoilla lähinnä ahdistaa?

Miksi pariterapiaan kannattaa mennä ennen kuin kaikki on solmussa? Miten me päätimme lähteä pariterapiaan ja millainen ensimmäinen käynti oli.

Hääjuhlien koristelun suunnittelu on iso osa monen naimisiin menevän parin juhlavalmisteluja. Useimmiten juhlatila itsessään ja parin omat esteettiset näkemykset määrittelevät sen kuinka paljon ja millaisia koristeita tarvitaan. Hääala vastaa huutoon ja tarjoaa lukemattoman määrän kaikenlaisia isoja ja pieniä koristeita ostettavaksi tai vuokrattavaksi.

Osallistuimme kutsuvieraina Love me do -häämessuille Helsingin Kaapelitehtaalla (liput saatu). Queer4You-blogi oli yksi vuoden hääsomefinalisteista. Voin aivan suoraan sanoa, että yllätyin kutsusta todella paljon. Tämä blogi ei ole niitä kaikkein helpoimpia tai tavanomaisimpia hääblogien joukossa. Olin samaan aikaan myös ilahtunut, sillä kutsu ja finalistipaikka kertoivat blogin ja hääsomemme olevan sekä luettuja että löytäneen paikkansa häämaailmasta.

Meidän häämatkan budjetti on tarkkaan laskettu. Teemme häämatkamme junalla ja ostamme tätä varten reilipassit. Yhdistämme häämatkamme hääjuhlamme kanssa samaan matkaan säästääksemme matkustamisessa.

Moni meidän someja seuraava saattoi huomata perjantaina 7. lokakuuta, että menimme naimisiin. Tämä juridinen vihkipäivä tapahtui siis tasan vuotta ennen meidän varsinaisia hääjuhlia. Tiedän monia pareja, jotka päätyvät tähän samaan ratkaisuun eli vihkitilaisuuden ja juhlien erottamiseen. Hyvin usein taustalla on kirkkoon kuulumattomuus tai se, ettei vihkijää ole mahdollista saada varsinaisena juhlapäivänä juhlapaikalle. Tällainen arkena virastoaikaan tapahtuva siviilivihkiminen on myös ilmaista.

Muistatteko, kun kirjoitin kuvattavana olemisesta tekstin. Saman vuorokauden aikana kävimme myös toisissa kuvauksissa. Lahjakas kuvaaja Minna Kaitajärvi kuvasi meidät Mustikkamaalla aamuhämärässä. Heräsimme kahden jälkeen yöllä, valmistauduimme ja ajoimme läpi nukkuvan Helsingin. Täydellisen valon perässä sitä tekee mitä kummallisimpia asioita.

Kaikki suunnitelmat häihin liittyen eivät ole vielä aivan lukkoon lyötyjä, kuten esimerkiksi se miten ja milloin matkustamme tai minkälainen matkareittimme tulee olemaan. Näitä pääsemme suunnittelemaan aikaisintaan vuotta ennen hääjuhlaa. Tosi moni asia on kuitenkin jo sovittuna: paikka, ruokailu, valokuvaus ja ainakin Sonjan hääpuvun tekijä.

Voisi kuvitella, että osaamme todella hyvin olla kameran edessä, teemmehän valokuvausta työksemme. Voin paljastaa salaisuuden: valokuvaajat ovat kuvattavina aivan yhtä jännittyneitä ja epävarmoja kuin ne kuvausasiakkaat, jotka eivät koskaan ole kuvanneet kameralla. Minun ja Sonjan kuvaamisfilosofian keskiössä ovat inklusiivisuus, sensitiivisyys ja kuvattavan tukeminen läpi kuvaustilanteen. Osaamme tämän puolen valokuvauksesta hyvin, mutta mitä tapahtuu silloin, kun laskemme kamerat käsistämme ja astumme toisen valokuvaajan linssin eteen?

Kosin Sonjaa 4.4.2022 ja hän kosi minua takaisin 28.5.2022. Puhuessamme kosinnasta mietimme myös erilaisia vaihtoehtoja: ei sormuksia lainkaan, sormukset tai jokin muu esine, jota kantaa mukanaan. Sormus tuntui kuitenkin lopulta luonnollisimmalta vaihtoehdolta. Se on pieni, kulkee mukana ja se ei häiritse päivittäistä toimintaa. Sormuksiin liittyy myös vahva symboliarvo, joka suoraan sanottuna tuntui ihan kivalta. En nyt tarkoita sitä, että sormus on merkki siitä, että ihminen ei ole ”vapailla markkinoilla” vaan ennemmin sitä, miten sormus kehänä kuvaa jatkuvuutta.