Samalla tavalla kuin kirkollisen vihkimisen valitseville pareille myös siviilivihkimisen valitseville pareille se on monesti ainoa tai se oikeimmalta tuntuva vaihtoehto. Siviilivihkimisten määrä kasvaa vuosittain suhteessa kirkolliseen vihkimiseen, mikä puolestaan kertoo siitä, että perinteisiksi mielletyt vihkimisen mallit alkavat hiljalleen murtua. Kaikille kirkko ja pappi ei ole missään nimessä “tietenkin” -vaihtoehto, jos on vaihtoehto ollenkaan.

Häihin liittyvästä pukeutumisesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Vaatteet, representaatio, ympäristön odotukset ja kulttuuriset mallit muodostavat kokonaisuuden, jossa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten on joskus vaikea navigoida. On väistämätöntä, hääteollisuuden ollessa cisheteronormatiivinen, että normatiivisia odotuksia purkamaan pyrkivät hääparit joutuvat pohtimaan pukeutumiseen liittyviä asioita paljon. Vaatteet ovat yksi viestinnän muoto.

Olen kirjoittanut paljon siitä, että hääperinteissä ei ole tilaa queer-pareille. Olen puhunut cisheteronormatiivisuudesta ja perinteiden patriarkaalisuudesta. Lienee aika mennä hieman syvemmälle tässä asiassa. Perinteisiin, näin kulttuurientutkijankin näkökulmasta, liittyy paljon voimakkaita tunteita. Niiden kyseenalaistaminen saa aikaan vastareaktion, mutta niihin mukautuminen saa myös aikaan vastareaktion. Miksi näin on? Tyhjentävää vastausta ei blogissa ole mahdollista antaa, mutta jonkinlaisen pintaraapaisun voi tehdä.

Kyky ja mahdollisuus unelmoida on etuoikeus, jota kaikilla ei ole. Haaveilun mahdollistaa taloudellinen turva, vakaa elämäntilanne, hyvä terveys tai hyvässä hoitotasapainossa olevat sairaudet sekä tietynlainen resilienssi (kyky kestää vaikeita asioita). Jos nämä kaikki tai jokin niistä puuttuu ja tilanne jatkuu riittävän pitkään, ei resursseja unelmointiin enää ole. Tämä on surullista, sillä unelmat ja haaveet ovat yksi merkittävä tekijä toivon ylläpitämisessä.

Muunsukupuolisten ja sukupuolettomien ihmisten tunnustaminen yhteiskunnassa on olematonta. Itselle oikeaa sukupuolimerkintää ei ole mahdollista saada. Näihin sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten olemassaoloa ei tunnusteta Suomen lainsäädännössä. Muunsukupuoliset ja sukupuolettomat kohtaavat ohittamista, kyseenalaistamista ja marginaaliin sysäämistä jokapäiväisessä elämässään. Hääala ei ole tässäkään poikkeus.

Vaikka tämä hääblogi on poliittinen ja kriittinen – tai ehkä juuri sen takia – on syytä varmasti myös kertoa meidän toiveistamme ja suunnitelmistamme hääjuhlien suhteen. Menimme kihloihin 4.4.2022 Inarissa ihanan vapaapäivän päätteeksi. Kosinnan myötä häihin liittyvät haaveet ja unelmat muuttuivat konkreettisiksi suunnitelmiksi. Kuten olen kertonut, olimme molemmat tahoillamme ja yhdessä miettineet naimisiinmenoa ja hääjuhlia jo pitkään. Meille oli ja on erittäin tärkeää se, että hääjuhlasta tulee meidän näköisemme kaikilla niillä tavoilla, joihin voimme itse vaikuttaa.