Unelmia ja haaveita

Sonja kirjoitti Instagramin storeihin tässä taannoin unelmoinnista ja haaveista. Kyky ja mahdollisuus unelmoida on etuoikeus, jota kaikilla ei ole. Haaveilun mahdollistaa taloudellinen turva, vakaa elämäntilanne, hyvä terveys tai hyvässä hoitotasapainossa olevat sairaudet sekä tietynlainen resilienssi (kyky kestää vaikeita asioita). Jos nämä kaikki tai jokin niistä puuttuu ja tilanne jatkuu riittävän pitkään, ei resursseja unelmointiin enää ole. Tämä on surullista, sillä unelmat ja haaveet ovat yksi merkittävä tekijä toivon ylläpitämisessä.

En allekirjoita koskaan sellaisia puolivillaisia neuvoja, joissa kehoitetaan “pitämään haaveet kohtuullisina” tai hankalassa tilanteessa “haaveilemaan pienesti”. Unelmat saavat olla myös mahdottomia ja suuria samalla tavalla kuin ne voivat olla pieniä. Erilaisilla unelmilla – saavutettavilla ja saavuttamattomilla – on tärkeä funktio ihmisen elämässä. Harvempi meistä kirjoittaa maailmanlaajuisen bestsellerin tai nousee taiteen parrasvaloihin, mutta näistäkin voi haaveilla. Mahdollisesti toteutuvia haaveita sen sijaan on paljon ja monille omat hääjuhlat ovat tärkeä unelmoinnin ja haaveilun paikka.

Kuva: Ira Aaltonen

Suhtaudun suurella lämmöllä kaikenlaiseen höpsöttelyyn. Maailmassa on niin paljon asioita, jotka musertavat alleen ja muiden (tai omaan) riemuun negatiivisesti suhtautumista ei todellakaan tarvita.

Usein on kuitenkin niin, että ihmisten julkisanoitetut haaveet ollaan valmiita repimään alas lyömällä pöytään “faktoja” tai toteamalla suoraan, ettei tule onnistumaan. Mitä sitten, jos haave on mahdoton? Höps. Unelmoikaa mahdottomista, mahdollisista ja kaikesta siltä väliltä ja koittakaa mahdollistaa tämä unelmointi myös heille, joilla ei siihen muutoin mahdollisuuksia ole.

Meistä kahdesta Sonja on ehdottomasti parempi haaveilemaan ja unelmoimaan. Tämä ei tarkoita, että minulla ei olisi unelmia tai haaveita – olen ehkä luonteeltani enemmän sellainen pragmaattinen fatalisti. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten innostuisi minulle kerrotuista haaveista. Unelmat ja haaveet ovat ilahduttavia ja olen valmis mahdollistamaan ne, jos vain suinkin pystyn. Meille kummallekin unelmointi on mahdollista alussa mainituista syistä. Oma perussairauteni ei ole missään hoitotasapainossa, mutta minulla on paljon suojaavia tekijöitä, joista yksi keskeisimmistä on se, että olen elänyt lapsuuteni hyvin etuoikeutetussa asemassa. Kyse ei niinkään ole ollut rahasta vaan siitä, että lapsuudenkodissani juuri mitään ei pidetty mahdottomana. Tätä kannan edelleen mukanani.

Olemme nyt pari viikkoa haaveilleet hääjuhlista ulkomailla – linnassa vielä kaiken lisäksi. Vaikka se on ehdottomasti höpsöä, varmasti tarpeetonta, tosiasiallisesti etuoikeutettua ja väistämättä itsekästä, niin se on myös sallittua. Sellaisia ovat haaveet ja unelmat. Tämä unelma on meille kuitenkin näillä näkymin mahdollinen, joskin joudumme tekemään kovasti töitä sen toteutumiseksi. Unelmat toimivat parhaimmillaan erinomaisina motivaattoreina. Me haluamme juhlia häitämme näin ja onneksi niin moni meidän ympärillämme on miltei yhtä innoissaan tästä kuin me.