Vihkiseremonia itse tehden
Mehän olemme virallisesti vihityt maistraatissa noin vuosi sitten. Juhlat ovat kuitenkin tänä vuonna ensimmäisenä hääpäivänämme. Pohdimme aika pitkään miten hääjuhla alkaa, kun virallinen vihkiminen on hoidettu alta pois jo aikaisemmin. Yksinkertaisimmillaan hääjuhla voisi alkaa alkumaljalla ja lyhyillä hääparin puheilla. Tämä ei kuitenkaan tuntunut meistä riittävän juhlalliselta.
Hääseurueeseemme kuuluu viisi ihmistä meidän lisäksemme. Koska juhlamme ovat ulkomailla, ennen matkaa ei ole kauhean paljon tehtävää. Olemme toki suunnitelleet ja fiilistelleet yhdessä sekä sopineet jokaisen vastuualueista. Kun käytännön asiat olivat saaneet jonkinlaisen muodon, niin aikaa jäi pohtia vihkiseremoniaa. Tämä ei ollut mitenkään helppo tehtävä.
Kuva: Minna Kaitajärvi
Meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon tai mihinkään muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan. Olemme molemmat uskonnottomia ja arjessamme hyvinkin pragmaattisia. Voisi helposti ajatella, että rituaaleilla ei ole merkitystä, mutta yllättäen huomasimme, että itse asiassa kaipaamme jonkinlaista rituaalia – pysähtymistä hetkeen ja siirtymää – hääjuhlaamme.
Elementtejä perinteistä
Juhlapaikaltamme löytyy kaunis kivinen kaariportti, joka itsessään huutaa vihkiseremoniaa. Portille pääsee kahta eri reittiä: pihan läpi ja linnan etuhuoneen kautta. Tämä itsessään saneli sen, että sisällytämme vihkiseremoniaan kulkemisen “alttarille”. Valmistaudumme erillään ja ajattelimme, että voisimme nähdä toisemme vasta tuon kivikaaren alla. Tämä “kulku alttarille” ja “ensikatse” ovat sellaisia perinteisiä rituaalin osia, jotka sisältyvät vihkiseremoniaamme.
Koska meillä on “alttari”, niin kaipasimme myös vihkijää. Emme halunneet pyytää paikallista palveluntarjoajaa vaan toivoimme löytävämme vihkijän lähipiiristämme. Näin myös kävi. Yhdellä kaasoistamme on harrastuneisuutta noituuden saralla. Kysyimme häntä vihkijäksi ja hän suostui. Kuulemma hän tekee mitä vaan, jos siihen liittyy kaapu.
Aiomme kirjoittaa toisillemme valat. Sonja on jo aloittanut omaansa, minä vielä suunnittelen. Tähän loppunevat ne perinteiset osiot. Sormukset meillä jo on ja niiden pujottaminen tuntuu hieman oudolta ottaen huomioon, että teemme sitä viikottain toisillemme saatesanoin “hei meeks mun kaa naimisiin”.
Yllätyksiä ja miksi
Seremonia on tähän asti suunniteltu, mutta mitä vihkijämme aikoo tehdä? Olemme saaneet pienen synopsiksen mahdollisesta seremoniasta ja voin kertoa, että pillahdin itkuun lukiessani sitä. Olemme antaneet vihkijä-kaasolle vapaat kädet luoda sellainen seremonia, jonka hän ajattelee sopivan meille. Luotamme häneen täysin. Verivalat suljimme pois ihan järkisyistä, vaikka eeppisiä ne toki olisivatkin.
Moni voi kysyä, miksi uskallamme antaa jonkin näin merkittävän asian toisen ihmisen päätettäväksi. Meille on tärkeää, että meidät vihkivä ihminen kuuluu “yhteisöömme”. Hänen kokemuksensa maailmasta on hyvin samankaltainen kuin meidän juuri vähemmistöaseman vuoksi. Hän valittua perhettämme ja meille rakas. Miksi emme luottaisi häneen?
Ajatus siitä, että meidän vihkiseremoniamme on aivan erilainen kuin kenelläkään muulla tuntuu myös erityiseltä ja hyvältä. Me elämme ja olemme marginaalissa hyvin monesta eri näkökulmasta (ei kaikista tokikaan). Emme halua cisheteronormatiivista vihkimistä. Ei siinä, perinteiset vihkimiset ovat hyvinkin kauniita, mutta ne eivät ole meille. Niin kauan kuin tässä yhteiskunnassa jokaiselle eivät toteudu yhdenvertaiset ihmisoikeudet ja syrjintä on institutionaalisesti ylläpidettyä, ei meillä ole mitään kiinnostusta osallistua tällaisen yhteiskunnan perinteisiin.
En voi kertoa enempää seremoniamme sisällöstä, koska haluamme sen olevan yllätys vieraillemme. Sen voin vihjata, että jokainen pääsee osallistumaan ja osallistuminen ei ole mitään valtavaa tai näyttävää. Hyvin pieni, mutta merkityksellinen ele, joka jää meille muistoihin.
Vinkkejä oman seremonian suunnitteluun
Seremoniat ovat eräänlaisia pienoisnäytelmiä, jotka seuraavat draamankaarta. Niissä alku, keskikohta ja loppu. Vihkiseremonia on siirtymärituaali ja se näkyy jopa maallisessa maistraattivihkimisessä. Kun suunnittelee omaa seremoniaa kannattaa miettiä mitä erilaisia elementtejä haluaa siihen yhdistää.
Vihkipaikka – millaisessa ympäristössä seremonia tapahtuu? Miten vieraat asettuvat? Miten pari kulkee seremoniapaikalle. Jos ympäristössä on luonnostaan alttarin kaltainen tila/paikka tai paikka, jonne kaikki vieraat näkevät helposti, kannattaa seremonia sijoittaa sinne. Vihkipaikalle voi tulla yhdessä, eri suunnista tai toinen voi odottaa edessä valmiiksi. Mitään sääntöjä ei ole, eli voitte tehdä juuri niin kuin teistä hyvältä tuntuu.
Vihkijä – tarvitsetteko vihkijää vai hoidatteko seremonian itse? Epävirallisessa seremoniassa vihkijänä voi toimia kuka vaan: ystävä, vanhempi, lapsi, sukulainen ja niin edelleen. Voitte myös kysyä virallista juhlapuhujaa paikalle. Voitte myös rakentaa lyhyen seremonian valojen lukemisen ympärille ja hoitaa kaiken itse.
Valat – haluatteko puhua vai ette? Jälleen kerran, mikään pakko ei ole tehdä mitään. Jos valojen lukeminen tuntuu kauhealta, niin sitä ei tarvitse tehdä. Jos taas haluatte lukea valat toisillenne, niin ne kannattaa kirjoittaa erilliselle paperille. Tunteella ja ex tempore -sorvatut valat ovat yleensä vaivaannuttavia, jollei kyseessä ole ammatikseen puhuva henkilö. Valoissa ei tarvitse vannoa ikuista rakkautta tai mitään muutakaan populaarikulttuurin meille opettamaa huttua. Hyvä lähtökohta on kertoa toiselle miksi häntä rakastaa.
Vaihtoehtoiset rituaalit – mitä voisimme tehdä sormusten pujottamisen sijaan? Monissa LGBTIQA+ -häissä vihkimiseen sisällytetään käsiensolmimisseremonia, jossa vihkiparin ystävät sitovat sateenkaaren väreissä olevilla nauhoilla hääparin kädet yhteen. Solmimisseremonioilla on hyvin pitkät historialliset juuret ja ne ovat hyvin kaunis rituaali sisällytettäväksi vihkimiseen. Muita vaihtoehtoja on muun muassa sormusten sijaan antaa toisilleen kaulakorut tai jonkin muun esineen kuvastamaan yhteistä sopimusta. Luudan yli hyppäämistä en valkoisille suosittele lainkaan sillä se on kopioitu suoraan mustien ihmisten (erityisesti afrikkalais-amerikkalaisten) hääperinteistä.
Musiikki – millaista musiikkia vihkiseremoniaan voi sisällyttää? Koska kyseessä on itse suunniteltu ja toteutettu seremonia ja yksikään kanttori ei ole rajaamassa kappaleita pois “kirkkoon sopimattomina”, niin seremoniaan voi sisällyttää mitä tahansa musiikkia. Musiikkia voi olla läpi seremonian juuri siten kuin haluatte. Mikä olisikaan siistimpää kuin Vikmanin “Syntisten pöytä” soimassa seremonian alussa? Ei paljon mikään. Voitte valita mieleisenne leffatunnarit tai joku vieraista voi laulaa teille rakkaan kappaleen. Seremonia voi olla myös täysin musiikiton.
Seremonian loppu – mistä tiedämme seremonian olevan valmis. Itse suunnitelluissa on se hyvä puoli, että vihkipari saa päättää ihan itse. Seremonia on hyvä päättää jonkinlaiseen loppulauseeseen. Vihkijä voi esitellä teidät avioparina tai voitte itse ilmaista tämän haluamallanne tavalla. Voitte pyytää hääseurueestanne jotain huudattamaan vieraita ja nostamaan maljan. Tämänkaltaiset elementit kertovat vieraille seremonian olevan ohitse ja juhlien alkavan.
Meidän vihkiseremoniamme tulee olemaan juuri meidän toiveidemme mukainen terästettynä rakkaan ystävän yllätyksellisyydellä. Me halusimme tehdä näin. Kannustan myös muita suunnittelemaan vapaampia seremonioita ja sillä tavalla myös purkamaan tiukkoja normatiivisia rakenteita, jotka liittyvät häihin, vihkimisiin ja avioliittoon.