Hääpuvut
Pukujen työ saatu häälahjaksi. Kiitos Heili Bridalin Frans ja Ipu.
Kuva: Laura Karlin
Hääjuhlaan liittyy monia jännityksiä ja stressinaiheita. Niistä monelle isoin tuntuu olevan hääpuku. Olen aikaisemmin kirjoittanut hääpuvuista ja meidän ideoistamme. Voit lukea tekstin täältä. Meidän hääpukumatkamme on ollut hieman erilainen kuin valtaosalla ihmisistä. Heili Bridalin frans ja Ipu ovat rakkaita ystäviämme. He osallistuivat häihimme ensisijaisesti vieraina – toki he myös huolehtivat puvuista ja tekivät viime hetken muutoksia (joista kerron alempana lisää).
Sonja puku tehtiin kokonaan uusista materiaaleista, mutta siten, että puvun eri osien käyttö on mahdollista myös hääjuhlan jälkeen. Minun pukuni rakennettiin osittain kierrätysmateriaalien ympärille. Kävin kirppikseltä ostamassa takin, johon Frans teki pitkän helman ja laahuksen. Pukuni koristeluissa käytettiin Sonjan puvusta ylijääneitä pitsejä ja helmiä. Molemmat puvut ovat mustia – valkoinen ei ole meidän värimme, emmekä halunneet enempää korostaa sukupuolittavia elementtejä puvuillamme. Meidän molempien puvut ovat täysin jatkokäytettävissä. Niitä voi helposti yhdistellä erilaisiin vaatteisiin ja asusteisiin. Meistä tuntui hassulta teettää itsellemme vaatteet, joita käyttäisimme vain kerran, joten halusimme pukujen kestävän aikaa ja käyttökertoja.
Jos olimme ratkaisuissamme käytännöllisiä, emme kuitenkaan halunneet käytännöllisyyttä kaikkialle vaan myös dramaattisuutta. Minun pukuni pitkähkö laahus ja Sonjan iso tyllihelma eivät ole kaikkein pragmaattisimpia ratkaisuja, joita ihminen voi tehdä, mutta meille ne olivat välttämättömiä. Valokuvaajina mietimme myös hyvin tarkkaan sitä, miten puvut toisintuvat kuvissa ja mitä kaikkea niillä voidaan tehdä. Tämän takia pyysimme myös kaikkia vieraitamme pukeutumaan mustaan hääjuhlassamme.
On jo moneen kertaan todettu, että olemme “enemmän on enemmän” -ihmisiä. Tämä tarkoitti myös sitä, että otimme hääpotretteja aikaisin hääpäivän aamuna, vihkimisen jälkeen ja auringonlaskussa. Kuvaajina tiedämme mitä “erilaiset valotilanteet” tarkoittavat ja halusimme kuvia itsestämme ja puvuistamme hyvin monenlaisissa valotilanteissa. Ihana kuvaajamme Laura Karlin suostui ilomielin heräämään hyvin aikaisin aamulla hääpotrettiemme takia. Kiitos Laura ❤️
Kuten varmaan kuvia katsellessa huomaatte, että aamupotreteissa Sonjan puvussa on hihat ja päivä- ja iltapotreteissa hihoja ei enää ole. Hääpäivämme oli kuuma. Lämpötila oli päivällä lähempänä kolmeakymmentä astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Koko hääviikko oli ollut säiden puolesta samanlainen. Onneksi Frans ja Ipu olivat vieraitamme ja Ipu ystävällisesti suostui poistamaan Sonjan puvun hihat aamupotrettien ja vihkimisen välisenä aikana. Olimme porukalla ennakoineet tämän tapahtuvaksi ja kuljetimme heidän kangassaksensa Ranskaan matkatavaroidemme joukossa. Ei huolta. Hihat ovat tallessa. Ne saa aina kiinni pukuun takaisin.
Tämä hihojen irrotus kuvaa hyvin suhdettamme hääpukuihimme. Niiden tuli olla sellaisia, että ne eivät tunnu päällä, kiristä, kirraa tai muutenkaan aiheuta mitään aistikuormitusta. Hihat olivat tuona päivänä Sonjalle liikaa, joten ne poistettiin. Hääjuhla, vaikka onkin ihana, on myös kuormittava tilaisuus. Kaikki tunteet, sosiaalisuus, huomion keskipisteenä oleminen ja jännitys voivat herkästi laukaista esimerkiksi ahdistuksen tai vaikka migreenin. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että hääparilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan mukavuuteensa ja vaikka pyytää hihojen irrottamista kesken juhlapäivän.
Itse valitsin takkini (lol laahusasun) alle suoraan vaatekaapistamme samettisen shortsihaalarin ja verkkosukkahousut. Kengiksi valitsin maiharit. Nämä kaikki elementit ovat sellaisia, joita käytän muutenkin ja tiesin miltä ne tuntuvat päällä. Sonjan hääkengät olivat paljasjalkakengät (hyvin kauniit sellaiset), jotka ovat hänelle arjessakin käytössä. Tiesimme, ettemme tule päivän aikana juurikaan istumaan ja jalkineet oli syytä valita sen mukaan. Linnan piha (ja myös sisätilat) oli epätasainen ja vaikka moni vieraistamme urheasti korkokengillä liikkuikin, emme uskaltaneet tai halunneet itse ottaa riskiä kaatumisesta, loukkaamisesta tai ihan vaan siitä, että jalat alkavat särkeä.
Kuten huomaatte käytännöllisyys ja dramaattisuus on mahdollista yhdistää. Puvut olivat kaikkea sitä mitä halusimme ja vieläkin enemmän. Sonjan puvussa oli muun muassa taskut, jonne olisi aivan helposti voinut piilottaa patongin tai viinipullon. Taskut vapauttivat kantamasta laukkua ja nenäliinat, joita tarvittiin tauotta, olivat kätevästi käsillä koko ajan. Puvut olivat niin kauniita ja juuri meidän näköisiämme. Emme parempia olisi voineet toivoa. Ne saivat myös tauotonta ihailua osakseen, kuten oikein on. Kiitos Heili Bridal ❤️
Seuraavaksi todellinen photo dump meidän puvuistamme. Kuvat ovat lahjakkaan Laura Karlinin käsialaa. Olet timantti ❤️
